Loman jälkeen on kirjelmää

Otsikko olisi tarkoitus kuulla Kari Tapion Myrskyn jälkeen -biisin sävelellä. Mutta täällä ollaan, kokeilemassa miten tätä uutiskirjeilyä taas tehtiinkään.

En unohtanut työkoneeni salasanaa loman aikana, koska lomani oli hyvin sporadinen ja kirjauduin siis sisään melko usein. Paitsi että työnkuvaani kuuluu festareilla käynti (etenkin Nelonen Media Liven festareilla), työllistivät minua pari harmillista artistiperuutusta ja niiden korvaajien etsiminen, sekä radion puolella normaalisti pyörivät musiikkitutkimukset.

Jos editoisin uutiskirjettä kovalla kädellä, jäisi tämä “laiska töitään luettelee” -intro luultavasti pois, mutta kuukauden tauon jälkeen sallitaan vähän korskeampikin aloitus.

Festivaaleista kirjoitan vasta sitten kun festivaalikiertueeni on ohi. Tällä hetkellä takana on kuusi tapahtumaa, aikeita osallistua on vielä kahteen. Vaikka heinäkuu edelleen hiljentää musa-alaa ihan globaalillakin tasolla, on silti tapahtunut paljon.

Pakollisista kv-uutisaiheista on tietysti mainittava Suno, josta Music Business Worldwide raportoi muun muassa seuraavaa:

Uusia syytteitä liittyen mm. tietomurtoon viime vuoden lopulla jonka yhtiö salasi, syyte majoreita vastaan jenkkiläiseltä muusikoiden liitolta, koska nämä olivat lisensoineet/lisensoimassa omistamaansa materiaalia Sunolle, kohua Sunon “artistiohjelmasta” jossa nimekkäät (ilmeisesti SZA mukana jos oikein ymmärsin) artistit rahaa vastaan mainostavat että käyttivät sen-ja-sen biisin tekemiseen Sunoa, sekä Saksan Teoston GEMAn (joka on haastanut Sunon aiemmin oikeuteen, koska Suno on treenauttanut tekoälyään ilman lupaa tekijänoikeussuojatulla materiaalilla) lisensoitu kirjasto PLAI, joka mahdollistaa AI-firmoille tekoälynsä opettamisen luvan kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tällä viikolla raportoitiin, että major-levy-yhtiöt sekä joukko suuria indieitä vaativat AI-generoidun musiikin poistamista virallisilta listoilta. Tästä erillään USA:n listaorganisaatio RIAA ja Euroopan IFPI tiedottivat aiemmin samanlaisesta pyrkimyksestä. Käytännön tasolla linjaus aiheuttanee melkoisen määrän mahdottomia tilanteita kun AI-musiikkia lähdetään määrittelemään, mutta molemmat aloitteet pyrkivät suitsimaan ainakin 100% AI:lla generoituja biisejä ja levyä – kunhan nämä pystytään luotettavasti tunnistamaan.

Kannattaa huomioida, että esimerkiksi Spotify Chartseihin nämä linjaukset eivät vaikuta, ja se on kuitenkin lista jota esimerkiksi Suomessa yksinomaan seurataan. Nämä säädökset koskisivat ns. virallisia listoja ja myynneistä määräytyviä kulta- ja platinalevyjä.

Samaan aikaan MBW huhusi heinäkuun alkupuolella, että Suno saattaa valmistella pörssilistautumista. Sepä tästä vielä puuttuisi. 400 miljoonan euron uuden rahoituskierroksen jälkeen omistajat ja sijoittajat saisivat pumpattua muusikoiden ja levy-yhtiöiden tekijänoikeudella suojatun materiaalin hyväksikäytöstä itselleen potentiaalisesti sievoiset voitot.

AI-generoidun musiikin määrästä tasaisin väliajoin raportoiva Deezer kertoi heinäkuussa, että palveluun ladataan nyt 90 000 AI:lla täysin tehtyä nimikettä joka päivä, eli enemmän kuin ihmisvoimin tehtyä musiikkia. Huhtikuussa määrä oli 75 000 per päivä, eli edelleenkin Matthew’ta ja Tephewiä lainatakseni “vauhti kiihtyy”.

Sosiaalisessa mediassa aiheesta ei näe juurikaan asiantuntevaa keskustelua, joten muistutuksena MBW:nkin listaamia tietoja tämänhetkisestä tilanteesta AI-musiikin ja eri suoratoistopalvelujen suhteessa:

Mikään palvelu ei ole varsinaisesti lähtenyt poistamaan kaikkea 100% AI:lla tehtyä musiikkia, mutta Deezer ja Tidal ovat ilmoittaneet, etteivät maksa rojalteja 100% AI:lla tehdyistä biiseistä. Molemmilla on myös oma, automaattinen järjestelmä joka tunnistaa slopin.

Apple Musicissa julkaisijan tai tekijän pitää itse ilmoittaa onko biisi AI:ta vai ei. Apple on ilmoittanut poistavansa “spam”-biisit, eli selvästi huijaustarkoituksessa tehdyt joltain muulta artistilta kuulostamaan tehdyt biisit ja muutaman sekunnin mittaiset tehtailtujen striimien kohteet.

Spotify on niin ikään jo viime vuonna ilmoittanut poistaneensa 75 miljoonaa raitaa, jotka matkivat olemassaolevia biisejä tai olivat muuten spämmiä. Uutinen sai uusia kierroksia, kun Spotifyn globaalin artistitiimin pomo Sam Duboff toisti vanhan tiedon australialaismedian haastattelussa. Näin varsinkin Threadsissa paljon postauksia jossa tämän tulkittiin tarkoittavan “kaiken AI-musiikin poistamista”, mikä ei alkuunkaan pidä paikkaansa.

Päin vastoin, kuten aiemmin keväällä kerroin, Spotify suunnittelee Universalin kanssa palvelunsa sisällä toimivaa AI-versioiden generointia tarkoitukseen lisensoiduista biiseistä. Tämän julkaisusta ei ole tietoa, mutta ilmeisesti lupia kysellään labelin artisteilta jo.

Spotify ei varsinaisesti ole merkitsemässä AI-musiikkia, mutta uutta vihreää “virallista artistimerkkiä” ei AI-artisteille myönnetä. Myöskään AI-musiikin demonetisoinnista ei Spotifyssa ole ollut puhe. Demonetisointi tarkoittaa suomeksi, että AI-biiseistä ei maksettaisi rojalteja niiden omistajille.

Deezerin edustaja kertoi MBW:lle, että tällä hetkellä AI-striimien osuus koko potista on 1-3 prosentin välillä, eli aika pientä tuo slopin kuuntelu vielä on.

Seuraamme tilannetta.

Christopher Nolan - The Odyssey

Kesän elokuvatapaus on ehdottomasti ollut Christopher Nolanin ohjaama The Odyssey, joka – kuten kaikki varmaan tässä vaiheessa tietävät – perustuu Homeroksen kirjoittamaan Kreikan kansalliseepokseen.

Arvioni sisältää spoilereita leffan teemasta.

Elokuvaa edelsi uuvuttava paskankäryinen kulttuurisota internetissä, mutta en jaksa tässä edes avata mitä sota koski, kulttuurisodissa ei nimittäin ole voittajia, vain upottavaa ja löyhkäävää jätettä.

Mutta itse elokuva oli upea! Olen jonkinasteinen Nolan-fanboy, ja ohjaajalle tyypillinen ajan kulumisen käsittely sopi loistavasti Odysseia-filmatisointiin.

Jostain syystä tämä elokuva on synnyttänyt internetiin valtavan määrän Antiikin Kreikan tuntijoita, jotka marmattavat historiallisista epäkohdista ihmisten ulkonäössä, tapahtumapaikoissa, koiraroduissa, purjehdustekniikoissa ja vaikka missä.

Johtunee elokuvan ilmiöitymisestä, että kaikilla “pitää” olla joku mielipide The Odysseysta, mutta eihän tätä nyt jumalauta ole tarkoitus lukea ohjaajan yrityksenä toisintaa tuhansia vuosia vanhaa kansalliseeposta mahdollisimman realistisesti! Pyrkimys on jo sikäli mahdottomuus, että teos tosiaan on myyttejä hyödyntävä runoelma, ei “tällaista oli tavisten elämä Antiikin Kreikassa”.

Mutta Nolan ei myöskään ole edes yrittänyt toisintaa alkuperäisteosta mahdollisimman uskollisesti. Hän on kyllä tapansa mukaan konsultoinut pieteetillä monen sortin asiantuntijaa ja pakottanut mestarisäveltäjä Ludwig Göranssonin soittamaan leffan musiikit muinaisilla instrumenteilla, mutta teemallisesti Nolanin The Odyssey on ihan yhtä paljon tulkinta kuin Coenin veljesten O Brother Where Art Thou tai James Joycen Ulysses.

Pohjimmiltaan tämä elokuva nimittäin kommentoi minusta USA:ta, tai ehkä nykymaailmaa laajemmin. Mies on ollut 20 vuotta pois kotikonnuiltaan, eikä palatessaan usko millaiseen jamaan oman kuningaskunnan moraali ja tavat ovat joutuneet. Kuvitelkaa 2009 Barack Obama palaamassa nyky-USA:n, jossa Robert Pattinsonin loistavasti näyttelemä luihu huutaa humalassa, että “somebody get these beggars out of here”.

Sekä tietysti itse Odysseuksen lannistava ymmärrys siitä, että heistä itsestään, Agamnemnonin johtamasta sotajoukosta, on tullut kaikkialla pelättyä “vesikansaa”.

Tämä kaikki on Nolanin ja käsikirjoittajatiimin tulkintaa, joka kyllä sopii Odysseian päälle, mutta ei ainakaan ihan noin suorassa muodossa ole (ymmärtääkseni) osa Homeroksen “opetusta”.

Ensin mietin jopa, että onko sanoma liian päälleliimattu? Runoelma ei alun perin antane näin suoria “vastauksia”, vaan herättää alitajunnassamme uinuvan kaipuun tietynlaisille tarinoille (don’t get me started on Jung here). Mutta on The Odysseyssa riittävästi runoelmaakin. Asioita tapahtuu, ei koska se olisi “juonenkäänne”, vaan koska se oli jotain mitä Homeros halusi esittää, me sitten peilaamme sen omien kokemustemme kautta joksikin, joka toivottavasti (ja minun tapauksessani todellakin) kohottaa elämyksen tusinaviihteen yläpuolelle.

Onnistuneita näyttelijäsuorituksia on mainitun Pattonin lisäksi muitakin: Samantha Mortonin Kirke on henkeäsalpaava, John Leguizamo loistaa Odysseuksen ystävänä ja lammaspaimenena, Anne Hathaway tuo vahvuutta odottamaan tuomittuun Penelopeen ja Tom Holland on omalla tavallaan vahva Telemachus. Myös Zendayan raskailmeinen Athena toimii. Eikä minulla Matt Damonistakaan ole moitteen sanaa.

Vuoden leffoja.

Vielä vähän musaa

Tänään ilmestyi Ariana Granden uusi levy Petal, mutta en ole ehtinyt kuunnella sitä paria biisiä pidemmälle, joten jätetään analyysit myöhempään. Ainoa ennakkosinkku Hate That I Made You Love Me on jo jättihitti, ja maistiaisten perusteella koko levy seuraa kansikuvan ohjeistamaa herkempää Ariana-linjaa, mistä kyllä pidän. Olen menossa ensi kuussa Lontooseen häntä katsomaan, joten sikälikin levy on otettava haltuun.

Aiemmin heinäkuussa ilmestyi toisen suuren naistähden, Gracie Abramsin, levy. Daughter from Hell ei ehkä yllä biisimateriaaliltaan aivan edellislevyn The Secret of Us tasolle, mutta esimerkiksi tämä Death Wish on minusta upea biisi.

Suomiartistien uusista biiseistä olen kesällä kuunnellut eniten Louna0nlinen Kevät tulee kun sä palaat:a, joka on kertakaikkisen hieno ja sydäntäsärkevä näyte siitä, mitä kaikkea moderni suomirap voi olla. Louna on muutenkin ehdottomasti tämän vuoden mielenkiintoisin tulokas, jolla on todella vahva artistinen imago ja huikea kyky tulkita musiikkinsa ydintä livenä. Mutta siitä myöhemmin festarikirjeessä elokuun lopussa.

Ensi viikkoon, ystävät! Tästä tämä taas. Jos luit kirjeen jonkun linkkaamana, niin tilaa se alta itsellesi, tämä ilmestyy joka perjantai. Paitsi jos on kesätauko, mutta se on nyt vuodeksi lusittu.